Nyt on menossa viikko 8:n ja kyllä, täällä voidaan pahoin.   Mies tuli juuri kotiin pyörälenkiltä ja haisi vahvasti hikiselle miehelle... meinasi laatta lentää saman tien. Poistuin suosiolla takavasammalle.

Tällä hetkellä kaikki epämiellyttävät tuoksut ja hajut laukaisevat pahoinvointi kohtauksia. Samoin käy myös silloin jos ei ole muistanut syödä tarpeeksi ja verensokeri pääsee putoamaan. Toisaalta jos taas on syönyt liikaa niin siitäkin tulee pahaolo. Eli mitenkään päin ei ole hyvä juuri nyt. Oksentanut en kuitenkaan ole kuin kerran, mutta yökkimistä ja limaa on kyllä jatkuvasti tullut. Ällöä...

Edellisen raskauden aikana pahoinvointi ei ollut näin pahaa. Mies sanoikin jo, että sieltä on varmaan tyttö tulossa. Kysyin, että mistäs niin päättelet ja hän sanoi, että ettekös te naiset ole välillä vähän hankalia... Joopa joo.

Lueskelin raskauden vaiheista ja näköjään juuri viikot 8-10 ovat ns. huippuviikkoja pahoinvoinnin kannalta eli silloin se on pahimmillaan. Pahoinvoinnin pitäisi alkaa hellittämään vkon 13 jälkeen, joten on tässä vielä siis jokunen viikko kestämistä.

Jos netin raskauslaskureihin on yhtään uskominen maha-asukin sydän on alkanyt lyömään eilen... Hassua, se on vielä ihan pieni papunen siellä ja kuitenkin näyttelee jo suurta roolia, ainakin minun elämässäni. Pahoinvointi on nimittäin sitten alkanut... Eikä kyllä ole kovin kivaa  

Tällä hetkellä kuvottava olo on jatkuvaa, vaikka yleensähän sitä kai on suurella osalla juuri aamulla. No, ensimmäisen raskauden aikana pahoinvointi oli minulla enemmän iltavoittoista, näköjään nyt on ihan sama oliko aamu vai ilta.

Juuri nyt maistuvimpia juttuja ovat paahdetut vaasan ruisleipäpalat voilla, ananas light limppa ja satsumat. Muu ruoka... menettelee, mutta mitään yltiörasvaista tai makeaa ei tee mieli syödä. Vähän jälkeen ruokailun suussa maistuu sellainen jännä tuhkainen tai nuhjunen maku, joka saa toivomaan äkkiä hampaiden pesua tai jotain raikasta suuhun pantavaa...  

Mitään erikoisia mielitekoja ei ainakaan vielä ole, ehkä niitäkin ilmaantuu jossain vaiheessa  Toivon että tämä alkuvaihe menisi äkkiä ohi ja loppu olisikin sitten vaan nautiskelua raskaudesta... No, se varmaan nähdään sitten tulevien kuukausien kuluessa. Netin raskauslaskurin sanoin; pahoivointi vähenee 7.1.2010 jälkeen... Sitä odotellessa.

            

 

 

 

 

Heinäkuun alusta menimme naimisiin ja rupesimme vauvantekopuuhiin ihan tosissamme. Olisihan tuon projektin jo aiemmin voinut aloittaa, mutta minä turhamaisuuksissani halusin tietysti mahtua vuotta aiemmin tilaamaani desinghääpukuuni...  

Ensimmäisiä tuntoja, vaikka mitään raskausoireita ei ollutkaan tuli minulle lokakuun loppupuolella, silloin teinkin kaksi testiä, johon ensimmäiseen tuli ns. haamuviiva ja sen jälkeen tehty testi näytti negatiivista. Silti oli jotenkin sellainen fiilis, että ehkäpä...

No, aika meni kuukautisten alkamista odotellessa marraskuun alkuun. Sinä päivänä kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa, ei niitä kuulunutkaan (ja yleensä voin sanoa melkein kellon ajankin milloin alkavat). Silloin sanoin miehelle, että nyt sitä muuten ollaan raskaana, mies kuitenkin sanoi, että odotellaan vielä. Maltoin odotella puolisen viikkoa ja sitten keskiviikko aamuna 11.11.2009 tein testin.

Ei jäänyt nimittäin yhtään epäselväksi se testi. Hyvin selkeää viivaa näytti.

Tässä kuva todisteena :